torstai 21. tammikuuta 2016

Paljon onnea, Tiida!


Tiiti-tyttösemme synttäreitä vietettiin viime viikolla. Mittariin tuli jo 5 vuotta. Paljon onnea kaikille Nereaneidon Taikapennuille!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015


tiistai 28. huhtikuuta 2015

Katselmus 26.4.2015


Paimensukuisen lapinkoiran seuran perinteinen katselmus pidettiin viime viikonloppuna Helsingissä Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskuksessa. Itse olimme paikalla sunnuntaina iltapäivällä, kun vuorossa oli narttujen avoimet luokat.


Adja esiintyi narttujen AVO3-luokassa ja sai oikein hyvän arvostelun. Adja sai sinisen nauhan, pääsi jatkoon, mutta putosi pois kun loppukehän koiria valittiin. Adja esiintyi tyylilleen uskollisena hienosti ja pienesti kyllä harmittaa, ettei meitä valittu viiden parhaan joukkoon. Tuomarina Adjalla oli Outi Pikkarainen.



Eidalun Onnenkantama, Adja: 
"Seitsemänvuotias narttu, jolla viehättävä narttumainen pää ja ilme. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Hyvä selkä ja häntä. Liikkuu edestä hyvin, takaa jonkin verran ahtaasti. " 


Tiida taas kuului AVO2-ryhmään ja esiintyi myös samalla tavalla kuin aikaisemmin, eli tuomarin kopelointia väistäen. Kehään meno meni hyvin, Tiida tervehti tuomari Laura Siljanderia häntä heiluen, mutta kun hampaita piti ruveta katsomaan, niin Tiida peruutti pois. Tuomarin kommentti oli, että vaikka Tiida on ulkomuodoltaan hyvä, niin ujouden takia sitä ei voi laittaa jatkoon. 


Nereaneidon Taikatalvi, Tiida:
"4-vuotias kokonaisvaikutelmaltaan erittäin hyvä narttu, jota tutkimistilanne hieman ujostuttaa. Hyvät rungon mittasuhteet. Kevyehkö luusto. Hyvä ylälinja. Hyvä eturinta. Kaunis häntä. Hyvä turkki. Kapealinjainen kaunis pää. Esiintyy kainosti. Liikkuu keveästi ja hyvin. "


Katselmuksen kahden päivän aikana myös moni Adjan ja Tiidan sukulainen kävi pyörähtämässä kehässä. Tiidan isä Omppu, eli Seitavuoren Taikakuu, voitti veteraaniurosten luokan! Tiidan kaunis Varma-sisko esiintyi myös taitavasti ja sijoittui AVO2 narttujen kolmanneksi. 

Nereaneidon Taikausva, Varma:
"4-vuotias, kevyehkö, kokonaisvaikutelmaltaan erittäin hyvä parkinvärinen narttu. OIkeat rungon mittasuhteet. Kaunis ylälinja. Esitetään hyvässä kunnossa. Hyvin kulmautunut takaa ja melko hyvin edestä. Pientä kinnerahtautta takana, muuten kaunis liikunta. Hyvä häntä, näpsäkkä turkki. Feminiininen, porokoiramainen pää. Toivoisin hiukan parempaa alaleukaa. Kauniit silmät ja ilme. Ihastuttava luonne ja varma esiintyminen"

Adjan toisesta pentueesta paikalla oli Siru, joka kävi narttujen AVO1 kehässä näyttäytymässä. Siru sai sinisen nauhan, mutta tippui pois loppuviisikosta. Tuomarina oli Janika Wiksten. 

Siru, kuva Arja Tomminen

Nereaneidon Onnen Unisatu, Siru: 

"Kaunis narttumainen kokonaisuus. Hyvä pää, hyvä ylälinja. Hyvin kulmautunut edestä. Takaa saisi kulmautua paremmin. Rungossa hieman massaa liikaa. Hyvä turkki. Liikkuu sivusta hyvin, takaa hieman ahtaasti. Ihana mielistelevä luonne. Purenta ok." 

Tiidan tytär Riina kävi näyttäytymässä jo lauantaina junioriluokassa. Myös Riinalle annettiin sininen nauha, mutta ei päässyt loppukehään. Tuomarina oli Henni Siniketo. 


Riina, kuva Arja Tomminen

Nereaneidon Kevättaika, Riina:
"Purenta OK. Pian vuoden ikäinen, sievä nuori neiti. Musta vaalein merkein. Kaunis raajaluusto. Kulmautunut hyvin edestä, takaa kinnerkulma saisi olla voimakkaampi. Aavistuksen takakorkea vaikutelma. Kaunis pää ja kaunis leveä eturinta. Valitettavasti liian tuhdissa kunnossa. Luonne OK". 


Kaksi vuotta sitten katselmuksessa ehdittiin nauttia hyvästä kelistä ja katsella ihania koiria. Nyt sää oli kamalan sateinen ja kävimme vain nopeasti kiertämässä tyttöjen kanssa kehät ennenkuin suuntasimme takaisin kotiin. Kahden vuoden päästä katselmus järjestetään taas Helsingissä ja silloin osallistumme varmasti taas. Silloin Adja on jo sen ikäinen, että osallistuu veteraaniluokkaan. Tiida saa joko jäädä kotiin tai tulla turistiksi., ellei kahdessa vuodessa tapahdu huikeita edistymisaskelia ujoudena kanssa. 


lauantai 4. huhtikuuta 2015

Onnea 7-vuotiaalle!

Paljon onnea meidän 7-vuotiaalle Adjalle! Onnentoivotuksia myös sisaruksille!

lauantai 24. tammikuuta 2015

Esittelyssä: Iki-Wanhan Hurmurin Tuumat


Pari viikkoa sitten tapasimme Neven kanssa sulhaseksi valitun Oskun eli virallisemmin Iki-Wanhan Hurmurin Tuumat. Neve ja Osku tykästyivät toisiinsa ja nyt pennutussuunnitelmat ovat edenneet siihen pisteeseen, että odotamme Neven juoksujen alkavan. Silloin nuoripari saavat tavata toisensa uudestaan.

Osku on komea ja melko kookas 4,5-vuotias uros. Oskun isä on Taikahallan Jänkien Hurmuri ja emä Iki-Wanhan Hopeahännys. Oskulla on lonkat B/C, polvet 0-0 ja kyynärät 0-0. Silmät on peilattu kahteen kertaan terveiksi, viimeisin nyt 10.1.2015. Pompen taudin suhteen Osku on terve vanhempien perusteella. PRA-geenitesti on otettu ja vastausta odotetaan.

Osku asuu Helsingissä kerrostalossa lapsiperheen lenkittäjänä. Osku on avoin ja ystävällinen herrasmies. Väriltään Osku on tumma riista laajoin vaalein merkein.


Oskun emäntä kertoo koirastaan seuraavaa: 

"Kotona: Rauhallinen, tottelevainen, sylikoira. Mielellään osallistuu kaikkeen touhuamiseen. Ei säiky, ei riehu, ei vahdi ruokaa/ leluja. Rakastaa palloja, kerää niitä myös lenkeiltä mukaan. Jää kotiin rauhallisesti nukkumaan, kun oma väki lähtee kotoa. Lempipaikka omasohva, josta katselee ulos, ei hauku (postimies,naapurit, ovikello). Lenkillä: Vilkas, todella kiinnostunut ympäristöstä, ulkoilee missä säässä vaan. Ohi käskyä tottelee pienten koirien kanssa, nartuista pitää ja kestää niiltä mitä vaan. Tulee urosten kanssa toimeen, kunhan saa rauhassa tutustua, itseään isommat urokset haukkuu pystyyn remmissä mutta puistossa tulee toimeen, mieluummin väistää kun tappelee. Ei pelkää ääniä (ukkonen, raketit, räminät ja kolinat). Pyöräilijät ja juoksijat saavat olla rauhassa. Kaupungilla Oskun kanssa on käyty vähän, mutta hyvin on mennyt. Yleiset kulkuneuvot istuu nätisti, vaikka harvoin niillä matkustaa. 
Lasten ja vieraiden kanssa: Tottunut lapsiin, hetken hössöttää, jos lapsikin hössöttää. Ei välitä vaikka lapsi/ihminen koskee omiin leluihin, mutta ei leiki koiran leluilla lasten kanssa (ei esim vie palloa lapselle vaan tuo aina aikuiselle heitettäväksi). Oman perheen lapselta saanut esim: kampaamo käsittelyn (koira täynnä nipsuja ja pinnejä) urheasti yritti niitä itse irrotella sitä mukaa kun lapsi laittoi uutta pinniä tilalle, kunnes mamma riensi apuun. Halit, pusut kaiken kestää. Jos haluaa olla rauhassa menee sängyn alle nukkumaan.
Ei hypi ihmisiä vasten, haluaa vieraat yleensä haistaa, kun tulevat kylään, mielellään liittyy seuraan rapsuteltavaksi. 
Kylässä innokas tutkimaan joka paikan. Kotona ei hissiä tarvitse käyttää, mutta rakastaa matkustaa hissillä kylään mennessä. ... 
Kekseliäs ja itsetietoinen, kouluttaminen helppoa namien kanssa, yrittää kuitenkin usein löytää itsensä mielestä paremman tavan toimia (opetin Oskulle käskyä odottaa lupaa mennä ovesta ulos, ensin yritti jos menisi vasemmalta sitten oikealta, sitten ryömien, juosten, hyppien, vetäen ja sama kierros muutamaan kertaan, kunnes uskoi että onnistuu vaan odottamalla. Tämän jälkeen homma toiminut hienosti ja odottaa nätisti aina lupaa mennä kynnyksen yli) 
Reagoi herkästi minun mielentiloihin ja lukee minua kuin kuvakirjaa. Maalla ja muissa tilanteissa esim hihnan irrotessa kädestä/ kaatuessa yms Osku tulee nätisti luokse kutsumalla."


Osku on kerran osallistunut Katselmukseen ja sai silloin seuraavanlaisen arvion:

Paimensukuisen lapinkoira seuran Katselmuksessa 2011 Helsingissä :
Pennut: "Kaunis pää ja lupaava tyyppi. Liikkuu ja esiintyy vielä hyvin pentumaisesti. Ujostelee hieman hampaiden katsomista, antaa kuitenkin käsitellä muuten."


Yhdistelmällä Neve ja Osku sukusiitosprosentti 8-sukupolven mukaan on 2,57% ja sukukatokerroin 0.50.

Yhdistelmän sukutaulu löytyy täältä.

Yhdistelmä on Lappalaiskoirat Ry:n jalostustoimikunnan hyväksymä.

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Tiida 4 vuotta!

Paljon Onnea meidän Tiiduskalle! Ja tietenkin muille nelivuotiaille Taikapennuille!

maanantai 12. tammikuuta 2015

Suunnitelmia vuodelle 2015


Vuosi on taas vaihtunut ja perinteisesti on aika laittaa ylös tavoitteita ja suunnitelmia uudelle vuodelle.

Viime vuoden alussa pohdin Tiidan pennutusta ja meidän agilityharrastusta. Agility jäi pois melko nopeasti, kun sain treenipaikkani myytyä eteenpäin ja ajatukset olivat jo pennutuksessa. Ja sitten Tiida saikin pennut toukokuussa. Ajatuksena oli palata treenikentälle syksyllä, mutta tauko jatkuu edelleen.

Neve kävi 2014 virallisessa terveystarkastuksessa ja virallisessa näyttelyssä. Tänä vuonna on vihdoin aika Neven saada pentuja. Sulhanen on vihdoin valittu ja aivan upea sellainen. Tämä pentue on minun ja Nereaneidon kennelin Arjan yhteispentue. Lisää Nevestä ja sulhasesta tulossa pian blogiin.


Adja on viime vuoden saanut toimia seurakoirana ja lenkittäjänä ja sama jatkuu edelleen. Adjaa odottaa nyt sterilisaatio, sillä valeraskaudet vaivaavat jokaisen juoksu jälkeen. Sterilisaatiosta ja Adjan valeraskauksista kerron enemmän toisella kertaa.

Toukokuussa on minun ja Tiidan vihdoin tarkoitus palata agilityn pariin. Yhteistä harrastusta on ollut ikävä ja toivotaan, että jotain on säilynyt muistissa. Agilityä on tarkoitus jatkaa omaksi iloksi, virallisiin kisoihin meistä ei ole, koska aikaa kunnolla paneutumiseen ja treenaamiseen ei löydy. Ehkä me jollekin toko-, rallytoko- tai koiratanssikurssillekin lähdetään pitämään hauskaa. Luonnetestiin on myös tarkoitus viedä Tiida tämän vuoden aikana. Ja ehkä me katselmuksessa pyörähdetään molempien tyttöjen kanssa.


Kennel Onnenkantaman osalta tulevaisuus näyttää aika tyhjältä Neven pennutuksen jälkeen. Tiidalle ei tule enää pentuja, enkä näillä näkymin aio sijoittaa uutta pentua. Voi olla, että Onnenkantamia tulee joskus vielä syntymään, mutta ei lähivuosina.

Vielä lyhyesti tärkeimmät suunnitelmat vuodelle 2015:

  • Neve - pennut
  • Adja - sterilisaatio
  • Tiida - agilityä omaksi iloksi ja luonnetestiin
  • Katselmus huhtikuussa